tiistai 25. toukokuuta 2010

Mää ja mää

Neljä vuaren pääst näin munt
istumas eläinmuseo aulas.
Ens tek miäl karat
mittä sanomat taka-Venäjäl
- olin täl välil tehny suuri virhei -
reippast menin kuitenki ja sanosin
Täälläksää hyvänaine ole ollu
koval äänel.

Ens mää peljästysin ko
viaras ihmine tule puhuma
mut ko munt tunsin,
laitin käsityän syrjä
- olin virkannu ketjusulmukoi,
toinen pää ol jo aikka uinu
Aurajoe suistost Itämerel
ja sotkenu pitkisiimoi mennesäs-
ja sanosin
Heii vaa.

Ja mää pyysin antteks,
et olin munt sil taval unhottanu
ja mää kyl hyvi ymmärsin,
nii vaa joskus käy
ja mee mentti mun kans kaffel
ja mää muistutin mul,
et olen ruvennu juama kaffen kans maitto
ja olis mul hiukka muutakin kerrottava.

Heli Laaksonen

maanantai 24. toukokuuta 2010

Bitch


Hertalla alkoi viimeviikon perjantaina elämänsä ihka ensimmäiset juoksut tasan 10kk ikäisenä. Lähinnä Hertta on omissa ajatuksissaan, hämillään tapahtumasta ja selkeästi ärsyyntynyt vuodosta. Vielä ei minun mielestä muutosta ole tapahtunut Titan ja Hertan välisessä suhteessa. Ehkä niillä on selkeä tieto kummallakin paikastaan.


En ole juurikaan puuttunut, eikä mitään suurenluokan välienselvittelyä ole koskaan ollutkaan. Toivottavasti rauha säilyy. Titta on kyllä merkkaillut enemmän kuin normaalisti, ihankuin silläkin olisi tulossa juoksu vai peitteleekö se vain Hertan hajuja, mene ja tiedä. Aika näyttää. Jokatapauksessa lapsikoiran viattomuus on tiessään ja talossa ei ole enää pikkukoiraa. Tai voi kyllä olla että Hertta ei pääse koskaan PikkuKoira liikanimestään.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Lintuja ja pohjavillaa

Äiti lähti kaupungille, ja mä jäin yksin koirien kanssa kotiin. Äiti oli laittanut aidan rakoihin koiruuksien pohjavilloja, joista linnut sitten saisivat pesätarpeita. Päätin kuvailla lintujen touhuja, ja näin hyviä kuvia sain aikaiseksi:

Tässä kuvassa lintu ei totisesti ole kasvattanut viiksiä, sen nokka nyt vain on ihan pullollaan karvoja.

Tämä on oikein hyvä otos, lintu pysyi vain noin kaksi sekuntia paikoillaan.

Nämä linnut olivat varmaan sitten keränneet tarpeeksi villoja, kun ei keräily enää kovin paljon kiinnostanut.
Kyllä nämä pohjavillat sitten osaavatkin olla käteviä!
Sitten me äidin kanssa leikittiin taiteilioita, ja tuotos oli tämä kuva!
Lintujen bongailu ei ollut Titan ja Hertan mielestä kovin jännittävää, ja ne päättivät sitten murjottaa eteisessä.
Loppujen lopuksi ne sitten siirtyivät sohvalle makoilemaan.
Kirjoittanut Inka.