Mää ja mää

Neljä vuaren pääst näin munt
istumas eläinmuseo aulas.
Ens tek miäl karat
mittä sanomat taka-Venäjäl
- olin täl välil tehny suuri virhei -
reippast menin kuitenki ja sanosin
Täälläksää hyvänaine ole ollu
koval äänel.

Ens mää peljästysin ko
viaras ihmine tule puhuma
mut ko munt tunsin,
laitin käsityän syrjä
- olin virkannu ketjusulmukoi,
toinen pää ol jo aikka uinu
Aurajoe suistost Itämerel
ja sotkenu pitkisiimoi mennesäs-
ja sanosin
Heii vaa.

Ja mää pyysin antteks,
et olin munt sil taval unhottanu
ja mää kyl hyvi ymmärsin,
nii vaa joskus käy
ja mee mentti mun kans kaffel
ja mää muistutin mul,
et olen ruvennu juama kaffen kans maitto
ja olis mul hiukka muutakin kerrottava.

Heli Laaksonen